Tekoäly on siirtynyt kokeiluista osaksi kriittisiä liiketoimintaprosesseja. Samalla on noussut esiin uusi kysymys: kuka hallitsee tekoälyä, jonka varaan toimintaa rakennetaan?
Monet markkinoilla olevat AI-ratkaisut perustuvat yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden suuriin kielimalleihin. Vaikka data säilytettäisiin Euroopassa, palvelun keskeiset kyvykkyydet voivat ovat edelleen olla riippuvaisia EU:n ulkopuolisista toimijoista.
Samalla tekoälyä otetaan käyttöön yhä laajemmin organisaatioiden päivittäisissä työnkuluissa. Terveydenhuollossa tekoälyä on hyödynnetty kirjaamisessa ja tiedon käsittelyssä, lakipalveluissa taas dokumenttien luonnostelussa ja tiedonhaussa sekä julkisella sektorilla prosessien automatisoinnissa ja päätöksenteon tukena. Tekoäly voi parantaa tehokkuutta, vähentää hallinnollista työtä ja vapauttaa asiantuntijoiden aikaa vaativampiin tehtäviin. Mitä syvemmälle nämä teknologiat integroituvat organisaatioiden toimintaan, sitä tärkeämmäksi nousee kysymys siitä, kuka hallitsee teknologiaa ja kielimalleja, joista toiminta tulee riippuvaiseksi.
Data voi sijaita Euroopassa, mutta jos tekoälyn hallinta ja päätösvalta ovat Euroopan ulkopuolella, organisaatio ei ole aidosti digitaalisesti suvereeni.
”AI-suvereniteetissa ei ole vain kysymys datan sijainnista, vaan siitä, kuka hallitsee tekoälyä ja sen kriittisiä kyvykkyyksiä. Terveydenhuollossa tämä korostuu erityisesti, sillä tekoälystä on tulossa osa päivittäistä potilas- ja hoitotyötä sekä osa kirjausprosesseja.”, arvioi Olavi Valkama, toimitusjohtaja, Diktamen
Miksi aihe on ajankohtainen juuri nyt?
AI-mallien vientikontrollit eivät ole tieteisfiktiota, vaan osa tämän päivän sääntely-ympäristöä. Riippuvuus yhdysvaltalaisesta tekoälyinfrastruktuurista ei ole pelkästää tekninen kysymys – se on myös juridinen ja liiketoiminnallinen riski, joka organisaatioiden on huomioitava päätöksenteossaan.”, kertoo Jaakko Lindgren, asianajaja, Dottir Attorneys.
Kesällä 2026 keskustelu tekoälyn suvereniteetista nousi uudelle tasolle, kun Yhdysvaltojen kansalliseen turvallisuuteen liittyvät päätökset vaikuttivat kehittyneimpien tekoälymallien kansainväliseen saatavuuteen.
Tapaus herätti Euroopassa tärkeän kysymyksen: kuinka riippuvaisia eurooppalaiset organisaatiot ovat teknologioista, joiden saatavuudesta päätetään Euroopan ulkopuolella?
Kekustelu ei koskenut pelkästään yhtä palvelua tai yhtä toimittajaa. Se nosti esiin laajemman ongelman: vaikka data säilytettäisiin Euroopassa, organisaatio voi edelleen olla täysin riippuvainen ulkomaisesta teknologiatoimittajasta ja sen toimintaympäristöstä.
Digitaalisen suvereniteetin näkökulmasta kyse on liiketoiminnan jatkuvuudesta, riskienhallinnasta ja strategisesta riippumattomuudesta.
Organisaatiot ovat viimeistään nyt havahtuneet siihen, että pääsy kriittiseen teknologiaan ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan myös geopoliittinen ja strateginen kysymys.
”Tämä on tärkeää geopoliittisen vakauden vaihdellessa välillä rajustikin: tekoälyn ja digitalisaation suvereniteetti kuuluvat kansallisiin perusasioihin kuten ruokahuolto tai terveydenhoito. Kyse on kyvystä ylläpitää päätösvaltaa ja toimintakykyä myös silloin, kun ulkoiset olosuhteet muuttuvat nopeasti.”, pohtii Cristina Andersson, robotiikan ja tekoälyn strategisti, tietokirjailija
Tämän vuoksi digitaalinen suvereniteetti on laajentunut datan sijainnista koko AI-ekosysteemin hallintaan.
Aidosti suvereeni AI-ratkaisu tarkoittaa, että organisaatio tietää:
- Missä dataa käsitellään
- Mitä malleja käytetään
- Kuka hallitsee infrastruktuuria
- Kuinka riippuvainen ratkaisu on ulkopuolisista toimittajista
- Miten tekoälyä hallitaan, valvotaan ja auditoidaan
Erityisesti terveydenhuollossa, juridiikassa ja julkisella sektorilla tekoälyn tarkoituksena on tukea ammattilaisten työtä, ei korvata ammatillista harkintaa. Ihmisen valvonta, vastuu ja mahdollisuus tarkistaa tekoälyn tuottamat lopputulokset ovat keskeinen osa vastuullista AI:n käyttöä.
Data suvereniteetti ei enää riitä
”Moni eurooppalainen organisaatio ajattelee edelleen ostavansa pilvipalvelun. Käytännössä ne ostavat pääsyn infrastruktuuriin, jota kontrolloi toinen valtio. Jos viranomainen rajoittaa palvelun saatavuutta, sopimukset tai palvelutasolupaukset eivät pidä kriittisiä prosesseja käynnissä.”, kuvailee Jaakko Lindgren, Dottir Attorneys:lta.
Perinteisesti digitaalinen suvereniteetti on yhdistetty kysymykseen datan sijainnista. Tekoälyn aikakaudella nämä kysymykset ovat edelleen tärkeitä, mutta ne eivät enää yksin riitä.
Organisaatio voi säilyttää datansa täysin Euroopassa ja silti olla riippuvainen yhdysvaltalaisesta kielimallista, pilviympäristöstä tai teknologiatoimittajasta. Jos pääsy kriittiseen tekoälykyvykkyyteen voidaan katkaista toimittajan, markkinatilanteen tai poliittisen päätöksen seurauksena, kyse ei ole enää pelkästä tietosuojakysymyksestä.
Siksi keskustelu on siirtymässä datasuvereniteetistä AI-suvereniteettiin.
”Tekoälyyn liittyvät riippuvuudet ovat uuden ajan strategisia riippuvuuksia, ja niiden hallinta määrittää, kuinka resilientisti yhteiskunta pystyy toimimaan kriiseissä ja murroskohdissa.”, lisää Cristina Andersson, robotiikan ja tekoälyn strategisti, tietokirjailija
”Diktamenin tekoälyä hyödyntävässä kirjausratkaisussa rakenteisia kirjausluonnoksia ja koodituksia tuottavaa kielimallia ajetaan yksinomaan EU-alueen datakeskuksissa, ja sen kehityksestä vastaa eurooppalainen toimija. Tämä vähentää riippuvuutta EU:n ulkopuolisista teknologiaekosysteemeistä ja tukee sekä data- että AI-suvereniteettia.”, Olavi Valkama jatkaa.
AI-suvereniteetti käytännössä
Kun tekoälystä tulee osa organisaatioiden kriittistä infrastruktuuria, AI-suvereniteetti ei ole enää ideologinen kysymys. Se on riskienhallintaa, jatkuvuuden turvaamista ja strategista päätöksentekoa.
”Siksi AI-suvereniteetti on ennen kaikkea kansallisen turvallisuuden ja jatkuvuuden kysymys. Se ei ole tekninen valinta, vaan perusrakenne, jonka varaan muut ratkaisut rakentuvat.”, pohtii Cristina Andersson, robotiikan ja tekoälyn strategisti, tietokirjailija
AI-suvereniteetti ei myöskään tarkoita yhtä ainoaa käyttömallia kaikille organisaatioille. Eri toimialoilla ja organisaatioilla on erilaisia vaatimuksia turvallisuuden, sääntelyn ja operatiivisen toiminnan näkökulmasta. Siksi mahdollisuus hyödyntää erilaisia käyttöympäristöjä, kuten pilvipalveluita, yksityisiä pilviympäristöjä, hybridimalleja tai omia ympäristöjä on tärkeä osa digitaalista suvereniteettia. Keskeistä on, että organisaatio säilyttää kontrollin teknologiaansa myös tulevaisuudessa.
Diktamenin lähestymistapa perustuu tähän periaatteeseen. Ratkaisu on suunniteltu siten, ettei asiakkaan toiminta ole riippuvainen EU:n ulkopuolisten LLM-palveluiden jatkuvasta saatavuudesta. Asiakkaamme voivat hyödyntää tekoälyä ilman riippuvuutta yhdysvaltalaisten AI-toimittajien palveluista, hinnoittelusta tai saatavuuspäätöksistä:
”Tarvittaessa koko ratkaisumme, mukaan lukien kielimalli, voidaan asentaa myös asiakkaan omaan ympäristöön on-premises-mallilla. Näemme hyvin mahdolliseksi kehityskulun, jossa kansalliset tai alueelliset infrastruktuuritoimijat ylläpitävät yhteisiä tekoälypalveluita useille hyvinvointialueille omissa konesaleissaan. Tällainen lähestymistapa mahdollistaa tekoälyn hyödyntämisen siten, että sekä tietosuoja, toiminnan jatkuvuus että digitaalinen suvereniteetti säilyvät organisaatioiden omassa hallinnassa”, kuvailee Olavi Valkama
”EU AI Act pyrkii hallitsemaan tekoälyn riskejä, mutta yksi keskeinen kysymys on jäänyt vähemmälle huomiolle: hallitseeko Eurooppa itse niitä tekoälykyvykkyyksiä, joista sen kriittinen infrastruktuuri on riippuvainen? Energiakriisin jälkeen opimme strategisten riippuvuuksien merkityksen. Tekoälyn kohdalla meidän ei tulisi toistaa samoja virheitä.”, kertoo Jaakko Lindgren, asianajaja, Dottir Attorneys
Yhteenveto
Tämän artikkelin ydinviesti on, että tekoäly muuttaa digitaalisen suvereniteetin luonteen.
Aiemmin riitti kysymys siitä, missä data sijaitsee. Nyt ratkaisevaa on, kuka hallitsee tekoälyä, joka dataa ja liiketoimintaa käsittelee.
Keskeiset havainnot:
- Tekoäly on siirtynyt kokeiluista kriittiseksi infrastruktuuriksi
- Pelkkä datan sijainti ei takaa riippumattomuutta
- Kehittyneimmät AI-kyvykkyydet ovat osa kyberturvallisuutta, ohjelmistokehitystä ja päätöksentekoa
- Organisaatiot voivat olla riippuvaisia ulkomaisista toimijoista, vaikka data on EU:ssa
- AI-suvereniteetti tarkoittaa hallintaa, läpinäkyvyyttä ja ihmisen valvontaa
Johtopäätös on selkeä: aidosti suvereeni organisaatio hallitsee paitsi dataansa myös tekoälyä, jonka varaan sen kriittiset prosessit rakentuvat.
Diktamenin lähestymistapa sijoittuu tähän muutokseen: tekoälyä voidaan hyödyntää ilman riippuvuutta EU:n ulkopuolisista LLM-toimittajista. Lisätietoa Diktamen-ratkaisuista täältä: https://info.diktamen.com/
Aiheeseen liittyen Tietoviikon uutisessa tarkastellaan Euroopan digitaalista riippuvuutta ja tekoälyyn liittyviä strategisia riskejä. Lue aiheesta lisää täältä: https://www.tivi.fi/uutiset/a/a8d79a36-1628-4a6b-b0d7-4231803ca75a